Improvisoitu teatteriesitys syntyy tässä ja nyt, etukäteen sopimatta. Esiintyjät näyttelevät, ohjaavat, käsikirjoittavat, sanoittavat ja säveltävät samaan aikaan, kun esitys etenee. Improvisoitu esitys on ainutkertainen kokemus, sillä se esitetään aina ensimmäistä kertaa eikä sitä tulla koskaan toistamaan.

Improvisaation viehätys on paitsi siinä, miten esitykset lauluista kokonaisiin näytelmiin syntyvät tyhjästä yleisön edessä, mutta myös sen seuraamisessa, miten esiintyjät selviytyvät tietäessään tulevista tapahtumista yhtä vähän kuin katsojat. Improvisoiminen onkin vähän kuin hyppäämistä vapaaehtoisesti lentokoneesta ilman laskuvarjoa.

Improvisaatioesityksissä esiintyjät ovat vuorovaikutuksessa katsojien kanssa. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että yleisöä pyydetään ehdottamaan vaikkapa laulun aihetta, tarinan tapahtumapaikkaa tai luonteenpiirrettä henkilöhahmolle. Kenenkään ei siis tarvitse jännittää joutuvansa lavalle.

Miten sitten harjoitella teatteriesitystä, jota ei vielä ole? Harjoituksissa näyttelijät eivät suunnittele esityksiä, mutta he treenaavat tarvittavia taitoja kuten läsnäoloa, kuuntelemista ja reagointia, vastanäyttelijän auttamista sekä toisen ideoiden ja omien assosiaatioiden kritiikitöntä hyväksymistä - toisin sanoen vuorovaikutustaitoja, joita kuka tahansa voi kehittää. Improvisaatiota käytetäänkin teatterilavojen ulkopuolella mm. yhteistyötaitojen ja luovuuden tukemiseen.

Improvisoitu teatteri on yllättävää, rosoista ja luonnosmaista. Se on usein hauskaa, vauhdikasta ja absurdin huumorin sävyttämää, mutta se on myös herkkää, surullista, joskus jopa synkkää.